Viime sunnuntain vietimme jälleen museossa; tällä kertaa hämmästelimme Hartolassa Itä-Hämeen museota. Kevätaurinko paistoi riehakkaasti ja sulatteli Koskipään kartanon räystäillä kimmeltäviä jääpuikkoja. Ensimmäisenä huomiomme kiinnittyi kuitenkin valtavaan pihakuuseen. Se onkin vanha: sen on istuttanut presidentti Kyösti Kallio vuonna 1938 museon kymmenvuotisjuhlassa.
Suuren vaikutuksen meihin teki museonjohtaja Vesa Järvinen, jonka tiedot ja tarinat Hartolassa
asuneista ja siellä kirjoittaneista kirjailijoista tuntuivat ehtymättömiltä. Eipä ihme: Vesa Järvinen on museonjohtaja kolmannessa polvessa ja asuu museorakennuksessa. Niinpä hän kertoikin museon olevan aina auki! Aivan uskomattomalta tuntuu, että Vesa Järvisen sukua on asunut Koskipään kartanon alueella ensin torppareina ja sen jälkeen museonjohtajina ainakin kahdeksan sukupolvea.
Koskipään kartanossa vierähti aikaa tunteja: siellähän on kirjailijahuoneiden lisäksi kartanoelämää esitteleviä asuinhuoneita ja
yläkerrassa vielä museo täynnä arjen käyttötavaroita. Enpä ole ennen nähnyt niin somaa kokoelmaa vohvelirautoja. Kartanossa on asunut herkkusuita.
Maila Talvion työhuone on siirretty kartanoon kirjoineen kenkineen, sivurakennuksessa puolestaan on Uuno Kailaan poikavuosien huone huomekaluineen ja koululaukkuineen sekä Mika Waltaria esittelevä pieni museohuone.
Itä-Hämeen Museoyhdistys tekee mahtavaa kulttuurityötä ylläpitäessään suurta Koskipään kartanoa pihapiireineen. Päätimme palata tähän museoon vielä kesällä uudelleen: puutarha oli nyt lumen peitossa, ja Waltarin kesäinen Hartola on vielä näkemättä.
Ehdimmepä käydä vähän näyteikkunaostoksillakin
Hartolan sympaattisessa keskustassa.
