sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Askolassa kukkii tulipunainen kukka


Koko talven jatkuneen lukemisen ja taustatyörupeaman jälkeen pääsimme pitkästä aikaa tutustumaan oikeaan kirjailijakotikohteeseen. Käyntiä Johannes Linnankosken lapsuudenkotimuseoon oli pohjustettu jo hyvissä ajoin Askolan kulttuurisihteerin Risto Niemisen kanssa. Pieni museotalo on avoinna vain kesäisin, joten vierailustamme oli sovittava erikseen. Pienellä järjestelyllä asia hoitui hienosti.

Tuulisena kevätlauantaina päätimme ensiksi katsoa Linnankosken kotimuseon läheisyydessä kohisevaan koskeen, joka on merkittävässä osassa myös kirjailijan tuotannossa. Kosken yli johtaa kaunis vanha kivisilta, paikka on varmasti erilainen kuin nuoren Vihtorin Peltosen nuoruudessa, mutta kaunis paikka joka tapauksessa.

Kosken rannalta löysimme ihan ensimmäiseksi tulipunaisena kukkivan pienen kuusen. Se on niin harvinainen näky, että piti kivuta sillankaiteen ylitse ihmettelemään ihan lähietäisyydeltä. Näistä harvinaisista kukista kirjailija on saanut nimen vuonna 1905 ilmestyneelle best sellerilleen Laulu tulipunaisesta kukasta. Ilmeisesti piti mennä juuri Askolaan päästäkseen näkemään kuusen kukat.  

Johannes Linnankosken, tai oikeasti Vihtori Peltosen, lapsuudenkoti on idyllinen pieni keltainen talo. Ympäristö on todella kaunis, pihalla kukkivat valkovuokot ja suuret kuuset humisivat taustalla. Olimme arvioineet tämän kohteen aika pieneksi ja kuvausajan suhteellisen lyhyeksi. Ihan niin nopeasti homma ei sujunut. Kolmen tiiviin kuvaustunnin kuluttua olimme Annamarin kanssa syväjäässä, kun taas Jari ei intensiiviseltä valokuvaukseltaan edes huomannut museon keväistä koleutta. Mutta valmista tuli. Linnankosken museo opetti jälleen kerran tarkkaan katsomista, kirjailijan elämään liittyvät yksityiskohdat olivat läsnä, mutta ne vaativat paneutumista – ja vähän etukäteistietoa.

Johannes Linnankosken lapsuudenkoti on pieni, mutta aikanaan sinne mahtui asumaan Maria ja Juho Peltosen perhe, jonka kuopus oli tuleva kirjailija. Perheen muuttaessa taloon vanhinmmat lapset olivat jo muuttaneen omilleen.


Museosta lähdimme hyvällä mielellä. On helppo kuvitella paikan olevan kesällä hieno. Silloin on auki myös pihalla oleva aitta, jossa myydään paikallisten käsityöläisten töitä. Kesällä kannattaa museokäynnin ohessa pistäytyä aivan kulman takana olevassa Tirehtööri-kahvilassa. Paikka näytti ehdottomasti käymisen arvoiselta.

Antoisa mutta kylmä päivämme päättyi Askolassa taloa pitävän ystävämme Maija-Liisan pitopöytään. Kahvia juodessamme satoi oikein kunnolla, kevät kohisi eteenpäin vauhdilla. Sateen jälkeen ilma tuoksui tuoreelta ruoholta, hiirenkorvilta ja alkavalta kesältä.

1 kommentti:

  1. Askolassa on kaunista muutenkin. Sinne voi tehdä oikein kunnon kesäretken: 20 hämmästyttävää hiidenkirnua, Linnankosen kotimuseo ja sen vieressä aitassa käsityömyymälä, kesäkahvila, koski jonka hyvällä mielikuvituksella saa kuohuamaan (täytyy vain kuvitella, ettei voimalaa siinä olekaan) ja kauniita vanhoja ja uusia taloja, hieno kivinavettakin näkyi tien poskessa seisovan. Satuimme paluumatkalla näkemään myös hilpeitä lehmiä, jotka olivat juuri päässeet kesälaitumille.

    VastaaPoista