Hehkuvia kesäpäiviä

Matkailtuamme viikkokausia ympäri Suomen ja vähän Norjassakin, yksi viikko kotona teki hyvää. Taustatietojen kerääminen lähipuistossa, oman työpöydän ääressä, omalla sohvalla ja omassa sängyssä vahvisti välillä heikoksi heittäytyvää uskoa siitä, että tämänkin kirjan taustatyö on mahdollista tehdä. Sitä mukaa kun ottaa saa luettavakseen kirjailijaelämäkertoja, joutuu uusien lähteiden äärelle. Joskus joutuu ihan sivuraiteille jonkun pienen lukemansa yksityiskohdan takia, joskus kiinnostuu kirjallisuushistorian taustahenkilöistä niin paljon, että on pakko selvittää heidänkin elämäkertojaan.

Uusittu Ahola

Kotiviikolle oli suunniteltu vain kaksi käyntikohdetta. Ensin suuntasimme – jälleen kerran – Tuusulan rantatielle. Tällä kertaa uusittuun Aholaa. Alun perin sinne piti mennä jo keväällä, mutta talon remontti valmistui vasta kesäkuussa. Nyt museo elää vahvasti uutta tulemistaan.

Uusittu näyttely on ottanut käyttöön myös tekniikan. Juhani Ahosta ja Vennny Soldan-Brofeldtista kertovassa kotimuseossa huoneet puhuvat, ihan kirjaimellisesti. Yläkerrassa on tilaa vaihtuville näyttelyille ja pienessä elokuvahuoneessa pyörii Peter von Baghin uusi elokuva Lastuja. Vaikka olinkin nähnyt elokuvan jo teatterissa, oli mukava katsoa koko pitkä Ahosta ja hänen sukulaisistaan kertova elokuva uudelleen. Se on upea kooste ajan kulttuurihistoriaa.

Toven karu ja kaunis Haru

Toinen päiväreissu tehtiin Toven Janssonin kesäsaareen Klovharuun Pellingin edustalle. Tätä käyntiä oli valmisteltu pitkään. Ensimmäiset yhteydenotot Pellinkiin tein jo alkuvuodesta. Silloin selvisi, että saareen ei niin vain pääsekään. Tarvitaan oikeanlainen kulkuväline ja oikea aika. Turistit voivat tulla saareen yhden viikon aikana vuodessa, ja silloinkin vain jo ilma sattuu olevan sopiva.

Laivan varasimme laivuri Martin Tillmanilta jo maaliskuussa. Laivan, joka on tarkoitettu kapteenin lisäksi kahdelletoista hengelle. Se oli siis aika iso vain kolmen hengen käyttöön. Kevään aikana kävimme neuvotteluita sekä keskenämme että Tillmanin kanssa ja päädyimme pyytämään mukaan muitakin Toven saaresta kiinnostuneita matkailijoita. Se oli helppoa, hehkuvankauniina kesäaamuna Caroline-laiva laiva vei yksitoista iloista matkalaista Haruun. Meillä oli uskomaton tuuri, epävakaisten säiden kesänä satuimme olemaan liikkeellä juuri oikeanlaisena päivänä. Yhtenä todella harvoista.

Toven ja Tuulikin saari esiintyi meille parhaimmillaan. Aika saaressa kului siivillä. Onneksemme saareen oli tullut myös Pellingin kotiseutuyhdistyksen edustajia, joilla oli paljon kiinnostavaa kerrottavaa saaresta ja sen erikoislaatuisista asukkaista. Saaren ja talon valokuvaaminen ei ollut ihan yksinkertaista, emme todellakaan olleet ainoa saaresta kiinnostunut seurue. Kuvan ottaminen ilman ihmisiä osoittautui todella vaikeaksi. Jarin uskomattomalla kärsivällisyydellä siitäkin selvittiin.

Myönnän, että jännitin reissun onnistumista. Seurasin säätiedotuksia huolissani koko viikon. Synkät ennustukseni eivät onneksi toteutuneet, matka onnistui hienosti. Aurinko helotti ja seurueemme pääsi laulamaan Janssonin Syyslaulun komeasti sekä ruotsiksi että suomeksi sen syntypaikalla. Ja nostamaan maljan karunkauniille saarelle.

Laivareissuun sisältyi lohikeittolounas, jonka söimme lämpimällä kalliolla tai laivan kannella. Harvoin on keitto maistunut niin hyvältä.

Nyt meillä on edessä vielä viimeinen viikon pituinen kirjailijakotiturnee, sunnuntaina suuntaamme Väinö Linnan Urjalaan.