Kaarlo Sarkiaa etsimässä

Kaunista keskikesän päivää, jonka vietimme Väinö Linnan reitillä, seurasi sateinen ja kylmä syksyä enteilevä päivä. Alun perin kirjailijalistallamme ei ollut lainkaan Kaarlo Sarkiaa ja hänen nuoruudenkotiaan. Mutta koska olimme valmiiksi Tampereella, lähellä Kiikkaa, päätimme katsastaa myös tämän kohteen. Annamari oli jo vähän pohjustanut asiaa lukutauollamme.

Paikka ei ihan helpolla löytynyt, päätieltä ei ollut viittaa, joka olisi johdattanut museolla. Vähän epäuskoisina ajoimme Sarkiantietä pitkin ympärillemme katsellen. Ensin löysimme paikan, jossa oli sijainnut Kaarlo Sarkian syntymäkoti. Kyltin lisäksi paikalla oli Sarkian muotokuva. Löydöstä rohkaistuneena jatkoimme vielä eteenpäin ja löytyihän se. Tienvarressa oli pieni kyltti, jossa luki Sarkia-museo ja se osoitti kohti pientä harmaata mökkiä suuren vihreyden keskellä. Sadekin taukosi hetkeksi.

Avaimen museoon saimme naapurista. Mökin sisällä oli keittiö, tupa ja pieni makuuhuone, joka oli ollut nuorena orvoksi jääneen Kaarlo-pojan makuuhuone. Vaatimaton mökki puhutteli runoillaan. Taas olimme yhden kirjailijan elämäntarinan alussa.

Kaarlo Sarkian kipsipää Sarkia-museon hämärässä.

Kiikasta sitten matkasimme Sastamalaan ja kirjan museoon Pukstaaviin. Siellä saimme viipyä pitkän tovin, ulkona satoi kaatamalla. Katselimme pieniä videopätkiä meille tutuista kirjailijoista, niitä olisi voinut olla enemmänkin. Hauskasti valittuja paloja kirjailijoiden elämästä. 

Osmo Rauhalan taideteokset Tyrvään kirkon alttarilla.

Sastamalan Pyhän Olavin kirkko oli tietenkin myös pakko katsastaa, se on todella vaikuttava näky sekä sisältä että ulkoa. Eikä huonommaksi jäänyt keskiaikainen Pyhän Marian kirkkokaan maalattioineen ja ikivanhoine puuveistoksineen, sateesta huolimatta myös se oli nähtävä. Ja kyllä kannatti.

Illaksi päädyimme Motelli Kyröskoskeen odottamaan seuraavaa, F. E. Sillanpään kanssa vietettävää päivää. Huomiset ulkokuvaukset jännittävät, sateessa niitä ei pysty tekemään lainkaan.