Torttuja, punssia ja tuoksupelargonioita

Etteikö kirjailijakotiprojektimme koskettaisi kaikkia aisteja? Runebergien innoittamina ruinasimme ystävältämme tuoksupelargoniat. Kiitos, Kikka! Kun tuoksupelargonian lehteä vähän hieraisee, ilmaan ja sormiin lehahtaa ihmeellinen tuoksu, joka poistaa kaikki ikävät tunteet, jos sellaisia sattuu olemaan. Häipyvät kateus, mustasukkaisuus ja ilkeät ajatukset ihan noin vain – ja ilmakin huoneessa raikastuu. Kyllä Fredrika tietää.

Kikalta saamani tuoksupelargonia on tuoksunsa lisäksi kauniskin.  

Tuoksua levisi myös runeberginLEIVOKSISTA, joita täsmälleen Fredrikan ohjeen mukaan eilen ahkeroimme. Tosin saatoimme tehdä vain neljä ihan oikeanlaista, koska meillä oli vain neljä Runebergin museon kaupasta ostamaamme vuokaa. Loput piti vähän –tai oikeastaan aika paljon – lintsaten törkkiä silikonivuokiin. Oikeaoppisessa leivoksessa on peräti kolme kerrosta: keskimmäinen kiekko paistetaan ensin puolikypsäksi, sitten otetaan pohjalle uusi raaka kiekko, puolikypsän päälle askarrellaan taikinasta rengas ja renkaan sisään tuikataan omenahilloa. Eikä siinäkään vielä kaikki: renkaan sisälle omenahillon päälle pyöritellään taikinarasti. Mielestämme olimme ihan sankareita, kun kaikesta tästä selvisimme. Niinpä sitten Johan Ludvigia matkien nautimme runeberginleivokset kahvin ja punssilasin kera. 

Vasemmalla edessä on oikeaoppinen runeberginleivos kolmine kerroksineen. Siihen ei siis kuulu mikään sokerirengas,  ja hillo on omenahilloa, ei vadelmaa. Nuo muut ovat samasta taikinasta tekemämme lintsaustortut, joista tuli hyviä myös. Ja täyttäviä. Etualalla on kaksi leivosmuottia, molemmista päistä avointa korkeaa tötteröä.

Kirjailijakotikirjan tekeminen siis ilahduttaa kaikkia aistejamme emmekä laihtumaankaan pääse!