Anni Blomqvistin luona marraskuun hämäryydessä

Viimeinen kirjailijakotimatkamme alkoi aikaisin sysipimeänä marraskuun aamuna. Ensin autolla Turkuun, sitten laivalla Maarianhaminaan ja autolla Vårdön saarelle odottamaan Annin saarelle Simskälaan pääsyä.

Jos luuli, että yöt Helsingissä ovat pimeitä, ei enää muista pimeästä mitään. Meren rannalla Vårdön saarella pimeys alkaa heti ulko-ovelta. Meren tiedostaa vain pienestä liplatuksesta. Muuta ääntä ei sitten kuulukaan.

Aamun valjetessa suuntasimme eväiden kanssa Anni Blomqistin kotitaloon. Siellä odotti meitä Ann-Gerd Steinby cockerinsa Larissan kanssa. Hän on museon opas ja talon entinen asukas, Anni Blomqvist -asiantuntija. Annin talo on säilynyt täysin alkuperäisenä, talossa on asuttu hänen kuolemansa jälkeen Annin muistoa varjellen. Ann-Gerd itse asui siellä miehensä kanssa 18 vuotta, nyt talo odottaa uutta asukasta, jolle olisi tilat talon yläkerrassa. Annin huoneet alakerrassa ovat museona.

Simskälan saaristomaisema on upeata: sileitä punaisia kallioita, pieni sitkeitä katajia, käkkärämäntyjä ja puhurituulta. 

Eväät syötiin sen pöydän ääressä, jossa Anni Blomqvist oli kirjoittanut kaikki kirjansa. Ikkunasta näkyi lyijynharmaa meri, karunkaunis marraskuinen maisema. Ann-Gerd kertoi Annista, hänen elämästään ja elämästä Ahvenanmaan saaristossa siihen aikaan, kun Anni Blomqvist asui siellä.

Meri ja punaiset kalliot. Annamari ja joka paikkaan mukana tuleva muistilehtiö.

 Anni kirjoitti Myrskyluodolla 1800-luvulla asuneesta saaristolaispariskunnasta Maijasta ja Jannesta, isänsä tädistä ja hänen miehestään. Maijan ja Jannen tarina elää edelleen, tänäkin talvena ainakin kahden teatterin – Lappeenrannan ja Jyväskylän – näyttämöllä. Olisikohan syytä käydä katsomassa jompikumpi näytelmä?